Huihai, onpas edellisestä päivityksestä aikaa vierähtänyt..
Meidän Hippolainen on nyt viimein äitikoira, 25.8.2014 syntyivät Hipon ja Hugon tytär ja kaksi poikaa. Kaikki kolme mustia, ei saatu niitä hartaasti toivottuja livereitä yhtään, vaikka isipappa sitä väriä edustaakin. Mutta ehkä seuraavassa polvessa sitten?
Hippohan oli tarkoitus pennuttaa jo viimesyksynä, ja kyllähän neitonen miehelässä olikin kyläilemässä.
Valitettavasti vain astumista ei tapahtunut, ja koska olimme alunperinkin sitä mieltä että luomusti mennään, niin luotimme siihen että ehkä luonto tietää, emmekä edes harkinneet siemennystä. Mahdollisuus tarkan päivän valintaan oli uroksella olemassa, joten joku asia mistä me emme tiedä, vaikutti siihen että homma ei onnistunut. Siksipä tälle pentueelle valittiinkin isäkoiraksi toinen uros ja tällä kertaa juhannuksen vietto koirien astuttelun merkeissä oli kannattavaa ja tulos tuhisee tosiaan kolmena kappaleena pentulaatikossa. :)
No, ei ne enää pelkästään tuhise, ne huutaa, kiljuu, haukkuu, painii, ärisee, puree ja vinkuu. Näyttävät suloisilta, syövät jo vähän oikeaa ruokaa ja nukkuvat vielä aika paljon.
Hippo on ollut hyvä äiti. Aluksi vaikutti jopa että liiankin, se ei oikein meinannut osata rauhoittuakaan itse ekalla viikolla. Tosin alkava kalkkikramppikin saattoi osaltaan tehdä levottomuutta, se onneksi saatiin kalkkipistoksilla asettumaan ennen kuin ehti mennä vakavaksi.
Muille koirillemme äitikoira on ollut ankara, ja suojellut pentujaan tiukasti.
Nyt neljän viikon kohdalla alkaa vasta luotto löytymään, eikä koko ajan tarvitse olla vahtimoodi päällä. Urokset on kyllä luotettu pentujen liki jo aiemmin, mutta muut nartut ovat olleet jotenkin "uhka". :)
Näistä ipanoista "jää itselle" kaksi. :D Ei kuitenkaan kotiin asumaan, vaan sekä tyttö että toinen poika menevät sijoitukseen perheenjäsenille. Esikoiseni perheeseen Ummeljoelle tyttö ja mun äidille Kalajoelle poika. Toinen pojista saattaa olla vielä kotia vailla, kuitenkaan en vielä tiedä kumpi, koska toivoisin saavani PLL-testitulokset ennen luovutusta jo, ja niiden perusteella ehkäpä sitten lopullinen valinta tehtäisiin.
Tai sitten vaan on luotettava intuitioon. ;) Jos juipero jotakuta kiinnostaa, niin tilannetta voipi kysellä suoraan sähköpostilla tai soitellen. Kotisivulta löytyy yhteystiedot. :)
Alla muutama tosihuono kuva.. Kiitos kännyköitten, tavallisella kameralla tulee kuvattua enää tosi harvoin, enkä jaksanut näitä rajailla edes, kunhan nyt sain esille. :/ Pirpanat näissä siis neljä viikkoa.
Porukan pelle on kutsumanimestään huolimatta kyllä Jörö. Se hössöttää ja touhuaa ja nykii ja nyppii kaikkea mistä vaan kiinni saa. Aika itsenäisesti puuhailevia nämä ovat kaikki, mutta myös jokainen on ihmisiä kohtaan kontaktinhakuinen ja tykkäävät kiivetä syliin. Hyvin topakoita tässä vaiheessa vaikuttavat olevan, eikä uusiin tiloihin, ääniin tai isoihin koiriin tutustuminen ole toistaiseksi saanut ketään lamaantumaan tai säikkymään. Korkeintaan hetki pientä ihmettelyä, jonka jälkeen ovat alkaneet omatoimisesti viipottaa ympäriinsä ja tutkailla ympäristöä.
Yritän saada myös mahdollisimman paljon ulkoilutettua pirpanoita jo ennen luovutusikää, toivotaan että syksyn kelit ovat suotuisat.
Vinkkejä mm. toimintakyvyn ja tuon itsenäisen toiminnan tukemiseen sekä kehittämiseen saa antaa, olisi mukava kun voisi luoda hyvät lähtökohdat uusille kodeille jatkaa pentujen eteenpäinviemistä. :)
Meidän Hippolainen on nyt viimein äitikoira, 25.8.2014 syntyivät Hipon ja Hugon tytär ja kaksi poikaa. Kaikki kolme mustia, ei saatu niitä hartaasti toivottuja livereitä yhtään, vaikka isipappa sitä väriä edustaakin. Mutta ehkä seuraavassa polvessa sitten?
Hippohan oli tarkoitus pennuttaa jo viimesyksynä, ja kyllähän neitonen miehelässä olikin kyläilemässä.
Valitettavasti vain astumista ei tapahtunut, ja koska olimme alunperinkin sitä mieltä että luomusti mennään, niin luotimme siihen että ehkä luonto tietää, emmekä edes harkinneet siemennystä. Mahdollisuus tarkan päivän valintaan oli uroksella olemassa, joten joku asia mistä me emme tiedä, vaikutti siihen että homma ei onnistunut. Siksipä tälle pentueelle valittiinkin isäkoiraksi toinen uros ja tällä kertaa juhannuksen vietto koirien astuttelun merkeissä oli kannattavaa ja tulos tuhisee tosiaan kolmena kappaleena pentulaatikossa. :)
No, ei ne enää pelkästään tuhise, ne huutaa, kiljuu, haukkuu, painii, ärisee, puree ja vinkuu. Näyttävät suloisilta, syövät jo vähän oikeaa ruokaa ja nukkuvat vielä aika paljon.
Hippo on ollut hyvä äiti. Aluksi vaikutti jopa että liiankin, se ei oikein meinannut osata rauhoittuakaan itse ekalla viikolla. Tosin alkava kalkkikramppikin saattoi osaltaan tehdä levottomuutta, se onneksi saatiin kalkkipistoksilla asettumaan ennen kuin ehti mennä vakavaksi.
Muille koirillemme äitikoira on ollut ankara, ja suojellut pentujaan tiukasti.
Nyt neljän viikon kohdalla alkaa vasta luotto löytymään, eikä koko ajan tarvitse olla vahtimoodi päällä. Urokset on kyllä luotettu pentujen liki jo aiemmin, mutta muut nartut ovat olleet jotenkin "uhka". :)
Näistä ipanoista "jää itselle" kaksi. :D Ei kuitenkaan kotiin asumaan, vaan sekä tyttö että toinen poika menevät sijoitukseen perheenjäsenille. Esikoiseni perheeseen Ummeljoelle tyttö ja mun äidille Kalajoelle poika. Toinen pojista saattaa olla vielä kotia vailla, kuitenkaan en vielä tiedä kumpi, koska toivoisin saavani PLL-testitulokset ennen luovutusta jo, ja niiden perusteella ehkäpä sitten lopullinen valinta tehtäisiin.
Tai sitten vaan on luotettava intuitioon. ;) Jos juipero jotakuta kiinnostaa, niin tilannetta voipi kysellä suoraan sähköpostilla tai soitellen. Kotisivulta löytyy yhteystiedot. :)
Alla muutama tosihuono kuva.. Kiitos kännyköitten, tavallisella kameralla tulee kuvattua enää tosi harvoin, enkä jaksanut näitä rajailla edes, kunhan nyt sain esille. :/ Pirpanat näissä siis neljä viikkoa.
Jeni-tyttö ja äiti
Jörö, eli isompi poika
Pikkumies :)
Jeni
Porukan pelle on kutsumanimestään huolimatta kyllä Jörö. Se hössöttää ja touhuaa ja nykii ja nyppii kaikkea mistä vaan kiinni saa. Aika itsenäisesti puuhailevia nämä ovat kaikki, mutta myös jokainen on ihmisiä kohtaan kontaktinhakuinen ja tykkäävät kiivetä syliin. Hyvin topakoita tässä vaiheessa vaikuttavat olevan, eikä uusiin tiloihin, ääniin tai isoihin koiriin tutustuminen ole toistaiseksi saanut ketään lamaantumaan tai säikkymään. Korkeintaan hetki pientä ihmettelyä, jonka jälkeen ovat alkaneet omatoimisesti viipottaa ympäriinsä ja tutkailla ympäristöä.
Yritän saada myös mahdollisimman paljon ulkoilutettua pirpanoita jo ennen luovutusikää, toivotaan että syksyn kelit ovat suotuisat.
Vinkkejä mm. toimintakyvyn ja tuon itsenäisen toiminnan tukemiseen sekä kehittämiseen saa antaa, olisi mukava kun voisi luoda hyvät lähtökohdat uusille kodeille jatkaa pentujen eteenpäinviemistä. :)
